135  /  180423

Varmuusvankeus

Julkisuudessa esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri, vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma, kokoomuksen kansanedustaja Marko Kilpi, kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen ja kokoomuksen kansanedustaja Jari Kinnunen ovat kannattaneet varmuusvankeutta. Nimikin jo kertoo mitä se tarkoittaa. Sitä, että henkilö vangitaan varmuuden vuoksi, ei tekojen vuoksi. Oikeuspsykiatri Lauerma haluaisi varmaankin työn puolesta pitää tutkimusmateriaalia kauemmin käytettävissään ja Meri, Heinonen, Kinnunen ja Kilpi eivät varmaan muuten vain ole osanneet ajatella, mitä vaaroja ihmisten mielivaltaisissa ja pärstäkertoimeen perustuvissa tuomioissa on. Meri, Kilpi ja Kinnunen tosin ovat poliisitaustaisia, joka kyllä selittää heidän ajatteluaan, että ihmiset koppiin vaan määräämättömäksi ajaksi.  

Omasta mielestäni Suomalainen käytäntö, jossa määrätty tuomio istutaan ja kärsitään on hyvä. Tuomioistuimen langettaman tuomion jälkeen vapaudutaan. Se on oikeutta, eikä mielivaltaa. Esimerkiksi psykiatrit ja poliisit pystyvät raporteissaan muokkaamaan ja ohjaamaan aika vapaasti sitä, miten tapahtumat esitetään oikeudelle.

Erilaisissa valtaa käyttävissä organisaatioissa pesii suuri määrä pikkusadistisia henkilöitä, jotka nauttivat ihmisten kontrolloimisesta ja määräilemisestä. Näitä on esimerkiksi psykiatriassa, vankeinhoidossa ja poliisissa. Siksi lainsäätämisessä on oltava erityisen tarkkana siinä, että kaikenlaisen mielivallan käyttö rajataan kokonaan pois. Esimerkiksi psykiatrisessa hoidossa, yhden lääkärin mielipiteellä, siis pelkällä mielipiteellä, ihminen lähtee pakkohoitoon. Ja kyllä, pari muuta kumileimasinlääkäriä muodollisesti vahvistaa automaationa pakkotuomion, jotta voidaan väittää oikeuden toteutuneen, kun useampi lääkäri on tutkinut potilaan. Se on valetta. Yhden lääkärin mielipide riittää pakkohoitoon saattamiseen. Turha kuvitella, että joku toinen lääkäri alkaisi kyseenalaistamaan toisen lääkärin pakkohoitolähetettä. Niiden vahvistaminen on rutiininomainen kumileimasimen lyöntitoimenpide.

Rankaisun pituus, esimerkiksi vankilatuomion pituus, eli vallankäyttö, ei saa perustua näiden pikkusadistien miellyttämiseen, vaan lakiin. Siksi on parempi säätää absoluuttisia tuomioita, kuin antaa mielivallalla määriteltävä rangaistuksen pituus pikkusadistien käsiin. Varmuusrangaistuksessa on kysymys siitä, että joku tekee sinusta jonkinlaisen subjektiivisen pärstäkertoimeen perustuvan arvion, johon vaikuttaa suuresti teidän keskinäiset kemianne, ja jota sen tekijä pystyy hyvin ohjailemaan haluamaansa suuntaan. Tämän arvion perusteella tuomiotasi jatketaan aina vaan uudestaan, varmuuden vuoksi. Se ei ole oikeutta, vaan mielivaltaa.

Oma lukunsa on näissä vallankäyttöorganisaatioissa majailevat henkilöt, joiden omat henkilökohtaiset ominaisuudet, itsetunto, rohkeus ja karisma eivät riitä tehtäviensä hoitamiseen, vaan he herkästi kokevat olonsa uhatuksi, jos asiakas on yli 180cm pitkä ja kykenee argumentoimaan vastaan, eikä riittävissä määrin alistu vallankäyttäjän tahtoon. Silloin tälläinen mitätön vallankäyttäjä helposti kokee olonsa uhatuksi, provosoituu ja kostaa. Tästä seurauksena on helposti tilanteen eskaloituminen, kun paikalle aletaan haluamaan ja pyytämään vartijoita, poliiseja jne. työrukkasia, koska mitätön vallankäyttäjä on kokenut tulleensa mitätöidyksi, tuntee olonsa ja asemansa uhatuksi, eivätkä omat henkilökohtaiset ominaisuudet riitä tilanteen kuntoon saattamiseksi. Silloin tilanne eskaloituu ja tästä vallankäyttäjän mitättömyyden tunteesta kärsii yleensä asiakas aina eniten. Kun vallankäyttäjä kokee oman mitättömyytensä, hän joutuu sepittämään papereihin jonkinlaisen fiktiivisen tarinan, jolla voidaan oikeuttaa lisäresurssien, kuten vartijoiden tai poliisin käyttö asian hoitamisessa. Oma lukunsa on myös kanteluiden tekeminen vallankäyttäjästä. Silloin voit olla varma, että tilanne tulehtuu, kun olet kyseenalaistanut vallankäyttäjän toiminnan.

Kansalaiselle sellaisen epämääräisen tuomion tai rangaistuksen kärsiminen, jonka pituus on jonkun pikkusadistin mielivallan määriteltävänä, on erittäin epämiellyttävää rangaistuksen kärsijälle. Siksi on parempi säätää absoluuttisia tuomioita, kuin antaa mielivalta niiden pituuden säännöstelystä pikkusadistien käsiin ja antaa pikkusadistin raportin mukaan venyviä ja piteneviä tuomioita. Absoluuttisen tuomion saatuasi, tiedät rangaistuksesi määrän, ja tiedät että muutkin saavat saman mittaisen rangaistuksen samasta teosta. Naamakerrointa ei silloin käytetä, kuten varmuusvankeuden määrittelyssä haluttaisiin tehdä. Pikkusadisteille ei saa antaa liikaa valtaa ihmisten kontrollointiin ja mielivaltaiseen pärstäkertoimen mukaan tehtävään kaapittamiseen.

Nämä poliisitaustaiset kansanedustajat tuntuvat olevan innokkaita tälläisiin viranomaisten mielivaltaa lisäävien lakien säätämiseen. Siksi en ole oikein varma, onko hyvä, että poliisitaustaisia ihmisiä on kansanedustajina. Kansalaisethan sen periaatteessa toki ratkaisevat äänestäessään.