29 / 070223

Mitä tänään tuumailin. Kansankirkon tilaa.

HS 7.2.2023 Jutussa kerrotaan Englannin kristittyjen ja muslimien keski-iästä ja esiintyvyydestä.

”Keskimääräinen kristitty on 51 vuotias”

”Keskimääräinen muslimi on hyvin nuori, vain 27 vuotias”

”Kymmenen vuotta sitten kristittyjen mediaani ikä oli 45 vuotta”

Kristittyjä on koko englannissa 46,2 prosenttia, joka on ensi kerta, kun määrä painuu alla puoleen. Kristittyjen keski-ikä myös kasvaa kovaa vauhtia ja painottuu jo enemmän vanhempiin ihmisiin kuin nuoriin.

Mielenkiinnolla pohdin, että mikähän mahtaa olla Pohjolan tilanne. Onko Suomen kansanuskontokin hiipumassa pois? Maahanmuutto myös vaikuttanee siihen, koska tulijat tuovat oman uskontonsa mukanaan. Harva taitaa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kääntyä ja liittyä.

Wikipediasta katselin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärien kehitystä. Vuonna 2000 kirkkoon kuului 85% väestöstä, vuonna 2020 enää 67,6% väestöstä. Syntyneistä kastettujen kehitys on samansuuntainen. Nykyisellä tahdilla menee siis noin parikymmentä vuotta, kun Suomessakin on kirkkoon kuulumattomia ja muun kuin evankelis-luterilaisen uskonnon tunnustajia enemmän kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvia.

Suomen-evankelis luterilaisen kirkon jäsenmäärä on siis vahvassa laskussa. Naispappeudesta ja sateenkaariväen kosiskelusta huolimatta. Kirkolla on ollut historiassa vahva rooli ja se on kuulunut Suomalaiseen perinteeseen. Voitaneen sitä pitää jonkinlaisena yhteiskunnan eräänä peruspilarinakin arvoineen, opetuksineen ja perinteineen. Nämä arvot ja opetukset ovat nyt hiipumassa hiljalleen pois. Syntyykö tähän tyhjiö ja millä se täyttyy? Mitä saamme tilalle?