301 / 090325
Suomalainen
oikeusjärjestelmä - Case 2 Kallis rikosilmoitus
Sain
26.2.2024 matkapuhelimeeni viestin, jossa annetaan ymmärtää jonkinlaisesta
liikennesakosta. Viesti oli siinä määrin epäilyttävä, että tein siitä
rikosilmoituksen petoksen yrityksestä.
Yllätyksekseni
en saanutkaan ”tutkinta päätetty” ilmoitusta, vaan sainkin sitten
kutsun
kuulusteluun asian johdosta. Poliisin kanssa olen asioinut jo sen
verran, että
tiedän että poliisin kanssa ei missään tapauksessa kannata asioida
ilman
asianajajaa. Muuten he vedättävät sinua varmasti ja erilaisia laki- ja
prosessiteknisiä kikkakolmosia heillä
riittää. Siksi vaadin asianajajan ottamista kuulusteluun, vaikka
minulle
soittanut poliisi yrittikin kovasti suorittaa kuulustelua ilman
asianajaa. Zuomalainen poliisi ei ole enää kansan asialla, vaan se on
täysin profiloitunut eliitin nyrkiksi ja asioiden ajajaksi.
Kävinkin
sitten kuulusteluissa asianajajan kanssa, vaikka ei minulla kyllä mitään
lisättävää varsinaiseen rikosilmoitukseen enää ollut. Sikäli kuulustelu oli
täysin turha. Ei minulla ollut mitään lisättävää tai muutettavaa jo antamiini
tietoihin.
Asia
menikin sitten oikeuteen ja paljastui varsin isoksi. Asianomistajia oli satoja
ja heiltä oli huijattu rahaa satoja tuhansia tai miljoonia euroja. Kyseessä oli
siis aivan merkittävän iso ja laaja petos kokonaisuus.
Itä- Uudenmaan käräjäoikeudesta tuomion sitten saatuani, ihmettelin kun käräjäoikeus
määräsi
minulle korvattavaksi oikeudenkäyntikuluja vain 288,65 euroa, ja
selvittelykuluja 100 euroa, vaikka jo pelkkä asianajajani laskutus
minulta oli 1147,70 euroa. Siten minulle itselleni jää maksettavaa jo
pelkästään asianajan kuluista 759,05 euroa. Näiden lisäksi minulla on
mennyt
varmaan yhden työpäivän verran työtunteja rikosilmoitukseen,
kuulusteluun ja
asianajajan kanssa asiointiin.
Käräjätuomari Jennimari Huovinen perusteli asian siten, että minun olisi tullut haluta ja osata hoitaa asia ilman asianajajan apua. Minun olisi siis tullut käräjätuomarin mukaan hallita rikoslakiin, kuulusteluihin ja korvauksiin liittyvät lait, säädökset, normit ja käytännöt. Näitä tietoja ja taitoja tarvitaan, jotta kykenisin huolehtimaan omista oikeuksistani. Käräjäoikeuden tuomari kuitenkin päätti, että en olisi saanut käyttää asianajajaa huolehtimaan oikeuksistani. Siksi en saanut korvausta asianajajan kuluista, vaan joudun pääosan maksamaan itse. Sen sijaan tuomitut rikolliset saivat valtion varoista satojen tuhansien eurojen edestä rahaa asianajajiensa palkkioiden maksamiseen. Minä en rikoksen uhrina saanut.
Käräjäoikeuden
korvausta ihmetellessäni yritin selvittää asiaa asianajajaltani.
Jos en kerran saa korvausta rikollisilta aiheutuneista kustannuksista,
niin ehkäpä saisin niitä sitten oikeusturvavakuutuksesa, jollainen
minulla on. Asianajajani vastasi minulle, että
koska olemme (siis hän on) vaatinut vain 100 euron korvausta, niin
maksimikorvaus mitä vakuutusyhtiöstä voi saada on 200 euroa, joka menee
jo
omavastuuseen. Siksi en saa korvausta vakuutusyhtiöstäkään ja
vakuutuksesta eikä
oikeusturvavakuutuksesta sitä paitsi edes korvata esitutkintavaiheessa
käytettyä
asianajajaa. Minulla on varmaan aika tyypillinen oikeusturvavakuutus,
jota
markkinoidaan asiakkaille 10000 euron maksimikorvaus summalla
oikeusriitatapauksissa. Ilmeisesti tämä ilmoitettu korvaus summakin on
täyttä
kusetusta, jos minä en kerran vakuutuksesta mitään taaskaan saa.
Lopputulema
siis koko keissistä oli se, että rikosilmoituksen tekeminen tässä asiassa
maksoi minulle työpäivän verran työtunteja ja 759,05 euroa. Siis sen lisäksi,
että jouduin rikoksen uhriksi. Voipa olla niinkin, että vaikka en olisi
rikosilmoitusta edes tehnyt, niin poliisi olisi silti ottanut yhteyttä ja
olisin siinäkin tapauksessa joutunut maksumieheksi. Tämä siis siitä hyvästä,
että jouduin petoksen yrityksen kohteeksi itsekin, tapauksessa, joissa sadoilta
muilta ihmisiltä huijattiin miljoonia euroja.
Kyllä usko tähän EUvostoliiton oikeusjärjestelmään, lakimiehiin ja tuomareihin on täysin mennyttä.