301 /  090325

Suomalainen oikeusjärjestelmä -  Case 2  Kallis rikosilmoitus

Sain 26.2.2024 matkapuhelimeeni viestin, jossa annetaan ymmärtää jonkinlaisesta liikennesakosta. Viesti oli siinä määrin epäilyttävä, että tein siitä rikosilmoituksen petoksen yrityksestä.

Yllätyksekseni en saanutkaan ”tutkinta päätetty” ilmoitusta, vaan sainkin sitten kutsun kuulusteluun asian johdosta. Poliisin kanssa olen asioinut jo sen verran, että tiedän että poliisin kanssa ei missään tapauksessa kannata asioida ilman asianajajaa. Muuten he vedättävät sinua varmasti ja erilaisia laki- ja prosessiteknisiä kikkakolmosia heillä riittää. Siksi vaadin asianajajan ottamista kuulusteluun, vaikka minulle soittanut poliisi yrittikin kovasti suorittaa kuulustelua ilman asianajaa. Zuomalainen poliisi ei ole enää kansan asialla, vaan se on täysin  profiloitunut  eliitin nyrkiksi ja asioiden ajajaksi.

Kävinkin sitten kuulusteluissa asianajajan kanssa, vaikka ei minulla kyllä mitään lisättävää varsinaiseen rikosilmoitukseen enää ollut. Sikäli kuulustelu oli täysin turha. Ei minulla ollut mitään lisättävää tai muutettavaa jo antamiini tietoihin.

Asia menikin sitten oikeuteen ja paljastui varsin isoksi. Asianomistajia oli satoja ja heiltä oli huijattu rahaa satoja tuhansia tai miljoonia euroja. Kyseessä oli siis aivan merkittävän iso ja laaja petos kokonaisuus.

Itä- Uudenmaan käräjäoikeudesta tuomion sitten saatuani, ihmettelin kun käräjäoikeus määräsi minulle korvattavaksi oikeudenkäyntikuluja vain 288,65 euroa, ja selvittelykuluja 100 euroa, vaikka jo pelkkä asianajajani laskutus minulta oli 1147,70 euroa. Siten minulle itselleni jää maksettavaa jo pelkästään asianajan kuluista 759,05 euroa. Näiden lisäksi minulla on mennyt varmaan yhden työpäivän verran työtunteja rikosilmoitukseen, kuulusteluun ja asianajajan kanssa asiointiin.

Käräjätuomari Jennimari Huovinen perusteli asian siten, että minun olisi tullut haluta ja osata hoitaa asia ilman asianajajan apua. Minun olisi siis tullut käräjätuomarin mukaan hallita rikoslakiin, kuulusteluihin ja korvauksiin liittyvät lait, säädökset, normit ja käytännöt. Näitä tietoja ja taitoja tarvitaan, jotta kykenisin  huolehtimaan omista oikeuksistani. Käräjäoikeuden tuomari kuitenkin päätti, että en olisi saanut käyttää asianajajaa huolehtimaan oikeuksistani. Siksi en saanut korvausta asianajajan kuluista, vaan joudun pääosan maksamaan itse. Sen sijaan tuomitut rikolliset saivat valtion varoista satojen tuhansien eurojen edestä rahaa asianajajiensa palkkioiden maksamiseen. Minä en rikoksen uhrina saanut. 

Käräjäoikeuden korvausta ihmetellessäni yritin selvittää asiaa asianajajaltani. Jos en kerran saa korvausta rikollisilta aiheutuneista kustannuksista, niin ehkäpä saisin niitä sitten oikeusturvavakuutuksesa, jollainen minulla on. Asianajajani vastasi minulle, että koska olemme (siis hän on) vaatinut vain 100 euron korvausta, niin maksimikorvaus mitä vakuutusyhtiöstä voi saada on 200 euroa, joka menee jo omavastuuseen. Siksi en saa korvausta vakuutusyhtiöstäkään ja vakuutuksesta eikä oikeusturvavakuutuksesta sitä paitsi edes korvata esitutkintavaiheessa käytettyä asianajajaa. Minulla on varmaan aika tyypillinen oikeusturvavakuutus, jota markkinoidaan asiakkaille 10000 euron maksimikorvaus summalla oikeusriitatapauksissa. Ilmeisesti tämä ilmoitettu korvaus summakin on täyttä kusetusta, jos minä en kerran vakuutuksesta mitään taaskaan saa.

Lopputulema siis koko keissistä oli se, että rikosilmoituksen tekeminen tässä asiassa maksoi minulle työpäivän verran työtunteja ja 759,05 euroa. Siis sen lisäksi, että jouduin rikoksen uhriksi. Voipa olla niinkin, että vaikka en olisi rikosilmoitusta edes tehnyt, niin poliisi olisi silti ottanut yhteyttä ja olisin siinäkin tapauksessa joutunut maksumieheksi. Tämä siis siitä hyvästä, että jouduin petoksen yrityksen kohteeksi itsekin, tapauksessa, joissa sadoilta muilta ihmisiltä huijattiin miljoonia euroja.

Kyllä usko tähän EUvostoliiton oikeusjärjestelmään, lakimiehiin ja tuomareihin on täysin mennyttä.