101 / 201222

Espoon SOTE:lle ja Jorvin sairaalalle kiitoksia

Isäni halusi asua kotona loppuun asti. Hän sai toteuttaa tahtonsa ja asua kotitalossaan loppuun asti. Hänellä alkoi olla jo ikääkin. Isäni oli edellisenä iltana vielä keskustellut äitinsä ja siskonsa kanssa, kun he olivat tulleet tekemään Joulusiivousta. Seuraavana päivänä hänet oli löydetty tiedottomana, jolloin oli soitettu ambulanssi. Ambulanssi oli tullut minuuteissa ja lisäksi paikalle oli tullut vielä lääkäri. Läheiseltä paloasemalta tuli pari rotevaa kantajaakin hankalaan paikkaan.

Sain muilta omaisilta viestin, että isäni on Jorvissa teho-osastolla. Menimme katsomaan häntä. Jorvissa saimme automme pysäköidyksi kuivaan parkkihalliin, josta sisäkautta pääsimme kävellen teho-osastolle. Ovipuhelimen käytön jälkeen pääsimme sisään osastolle ja siellä odotimme hetken aikaa omaisten huoneessa, josta tehohoitolääkäri meidät haki. Hän kertoi potilaan kunnosta huonoja uutisia. Elämänlanka oli ohut. Me omaiset tietysti surimme, mutta ehdimme parin päivän aikana jättää jäähyväiset lähtöä tekevälle sukulaisellemme.

Syntymä ja kuolema ovat luonnollinen osa elämän kiertokulkua ja tällä kertaa olimme tekemisissä jälkimmäisen kanssa. Vaikka isäni menehtyikin, harva vanhusikäinen enää teho-osastolta taitaa palata, olen kiitollinen siitä, että hän sai elämänsä viimeisinä päivinä parhaan mahdollisen avun ja saimme jättää hänelle jäähyväiset viimeiselle matkalle.

Minuun insinöörinä teki vaikutuksen teho-osaston laitteiden ja härveleiden määrä. En ole ennen käynyt teho-osastolla. Henkilökunta oli ystävällistä ja asiallista ja tehohoitolääkäri selitti tilanteen hyvin.

Kiitos Jorvin sairaalan teho-osasto, henkilökunta, ambulanssihenkilöstö, lääkärit, palomiehet.